Kulttuurimme metafyysinen perusta

Maapallo on kiertänyt aurinkoa siihen kohtaan, että me täällä pohjoisessa olemme jo ohittaneet pimeyden lakipisteen.
Iloiten kuljemme aikajanalla auringon saattelemana kohti valon voittoa pimeydestä, joka huipentuu Pohjolan yöttömään yöhön eli juhannukseen kesäkuun loppupuolella.

Nyt vuoden vaihtuessa uuteen vietämme pian joulunajan loppua.
On aika riisua joulukuusi juhlapuvusta, viedä se liiteriin, pilkkoa kuusi pieniksi pätkiksi ja jättää nämä kuusenpätkät kuivumaan juhannussaunan pesäpuiksi.
Näin joulukuusi täydellisesti täyttää tehtävänsä elämän kiertokulussa ja auttaa meitä juhannussaunassa puhdistautumaan fyysisesti ja nauttimaan puuenergian tuottamasta lämmöstä, sen sielua ja ruumista rentouttavasta vaikutuksesta.

Sauna on oiva paikka tiedostaa, että käsittämämme maailmankaikkeus fysikaalisesti eskaloituu noihin kahteen käsitteeseen: materia (edellä puu) ja energia (edellä lämpöenergia).
Toinen ei voi olla ilman toista, sillä ne ovat saman asian eri kääntöpuolia. Materiaa ei voi olla ilman energiaa, koska materiaali on ikään kuin "pakkautunutta" tai tiivistynyttä energiaa eikä energiaa voi olla ilan materiaa, koska energia on ikään kuin "hajonnutta" materiaa.

Tammikuun 6. päivä vietämme loppiaista.
Kristinuskossa loppiaista juhlitaan uskonnollisena juhlana, jolloin tapahtuu teofania.
Jumala ilmestyy maailmalle ja ihmiskunnalle ihmisen hahmoisena.
Pyhä Jumala (joka ilmeistyi Moosekselle tulen muotoisena, lämpöenergiana) - olemassaoleva elävä voima, koko maailmankaikkeuden läpitunkeva energia - ottaa ihmisen fyysisen hahmon (ilmestyy materian muotoisena, lihana ja verenä) ja ilmoittaa itsensä ihmiskunnalle pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Näin kristinuskossa käsitteet materia ja energia kulkevat käsi kädessä ja täydentävät toisiaan.
Teofania on ikään kuin uskonnollinen todiste transsendenssista, joka käy yksiin nykyajan fysikaalisen paradigman kanssa, jolla me hahmotamme maailmankaikkeutta ja teemme siitä tieteellisiä johtopäätöksiä.

Timo Vihavainen määrittelee kirjassaan Länsimaiden tuho, että länsimainen kulttuuri on perustaltaan pyrkimystä hyvyyteen, totuuteen ja kauneuteen.
Vihavaisen mukaan kulttuurin keskiössä on aina uskonto - siis länsimaissa kristinusko.
Kristinusko ja sen ohella kreikkalainen filosofia ovat määrittäneet kulttuurimme pyrkimyksiä hyvyyden pohtimiseen ja tekemiseen, totuuden jatkuvaan etsimiseen ja kilvoitteluun sekä kauniiden esineiden, ympäristön ja tapojen tuottamiseen.
Kulttuuri on pohjimmiltaan ympäristön muokkaamista, elämän muokkaamista paremmaksi ja kauniimmaksi kuin mitä se luonnostaan on.

Kulttuurimme alkuprinsiippi on metafyysinen, se on ikään kuin heijastus jostain toisesta, paremmasta todellisuudesta tai olomuodosta.
Kristinuskossa loppiaisen teofania on tuo viesti paremmasta todellisuudesta tai olomuodosta, jossa me nyt elämme.
Jeesuksessa Kristuksessa korkeampi voima, Jumala, joka on täydellinen totuus ja jolla on kaikki tieto, kutsuu meitä etsimään Häntä ja elämään Hänen kanssaan ja Hänen yhteydessään.
Jeesus Kristus kutsuu meitä etsimään totuutta, tekemään sitä mikä on hyvää ja oikein sekä muokkaamaan maailmasta kauniimman ja paremman paikan elää.
Jeesus Kristus on länsimäisen kulttuurin ydin ja moottori, joka on kuin happi, vesi ja lämpöenergia maapallon elämälle.

Jokainen länsimaissa elävä ihminen, joka tarkkailee elämää ympärillään osaa tehdä johtopäätökset kulttuurimme nykytilasta.
Pyrimmekö nykyiselle elämäntavallamme ja -tyylillämme kohti hyvyyttä, totuutta ja kauneutta vai onko suuntamme mahdollisesti päinvastainen ?
Me olemme kuoleva, katoava sivilisaatio.
Tulevaisuus on islamin, jonka ympärille kietoutuu muslimin jokainen elämän osa-alue.
Islamilaisen maailman kulttuurinen koheesio näyttää kestävän nykymaailman nopeatempoiset muutokset ja jopa postmodernin maailman asettamat rajut haasteet uskonnolle.
Islam on kuin suuri itämaista miekkaa kantava jättimäinen ottomaaninen ratsumies, joka saapuu Wieniin saattamaan loppuun esi-isiensä keskenjääneen valloitustyön.

Loppiaisena meidän on hyvä pohtia kulttuurimme ydintä, sen alkulähdettä ja kulttuurimme nykytilaa.
On hyvä pohtia materiaa ja energiaa, ikuisuuskysymyksiä, maailmankaikkeutta ja olemassaolon muita mahdollisuuksia laajassa mittakaavassa.
Nyt on aika pohtia nykyistä länsimaista sivilisaatiota ja sitä mitä me jätämme jälkeemme lapsillemme.
Pian on kesä, jolloin elämä osoittaa väkevän voimansa luonnon hedelmällisyydessä ja kauneudessa.
Silloin on aika pohtia hyviä asioita ja nauttia auringon suomasta valosta ja lämpöenergiasta - ja tietenkin ihanasta juhannussaunasta.