Liikkuvatko pilvet sittenkään ? (luovaa kirjoittamista, tekstillä ei ole mitään tekemistä mahdollisen taiteilijan kanssa)

”Pilvet liikkuu, minä en”.

On siinäkin otsikko.

Joku taas yrittää kusettaa meitä tai sitten otsikon kehittäjä on psykoosissa ollut ihminen.

Varmasti otsikko on keksitty Lapinlahden psykiatrisen sairaalan pihalla yöllä, kun siellä hoidossa ollut potilas on istunut sairaalan pihalla ja tuijotellut yöllistä taivasta, jolla on nähnyt pilviä liikkuvan.

Pilvet ovat menneet menojaan, mutta niiden tuijottajalla on ollut vahva kokemus siitä, että hänet on kiinnitetty syvälle maaperään pitkällä teräsketjulla ja Tallinkin autolautan jättimäisellä ankkurilla.

Pilvet ovat kyllä todellinen ilmiö luonnossa, ne eivät ole psykoottisen mielen illuusio.

Pilvet ovat tiivistynyttä vesihöyryä, jotka ovat olemassa auringon suoman lämmön armosta.

Biosfäärissä oleva vesihöyry joko tiivistyy viileällä säällä taivaalle pilveksi tai sitten se kuumana kesäpäivänä levittäytyy maanpinnalle - vähän niin kuin pehmeä margariini levittäytyy liukkaaksi pinnaksi voileivälle - nahkean tuntuiseksi ilmakerrokseksi niin että oikein hiki pukkaa ulos asumuksistaan kainaloissa ja muodostaa märät o-renkaat päällä olevan t-paidan puuvillakankaalle.

Täytynee todeta, että pilvet eivät kyllä itsessään liiku.

Pilvet siis ovat täysin luonnon armoilla ja luonnon voimien liikuteltavissa.

Ne ovat yhtä avuttomia kuin vastasyntyneet vauvat, jotka ovat täysin äidin hoivan ja turvan varassa.

Luontoäiti muodostaan pilviä oikkujensa mukaan ja määräyksellään käskee niitä hajoamaan ja ne hajoavat - pilvillä ei ole sanan sijaa omalle olemassaololleen.

Niillä ei ole mitään itsenäistä voimaa tai tahtoa, ei sielua saatikka sitten persoonallisuutta.

Ne vain ovat ja sitten zädäm – ne katoavat.

Pilvet ovat aerosolia, jota hyvin voitaisiin myydä supermarketissa pakattuina metallipurkkeihin.

Sitten metallipurkeista voitaisiin suihkutella pikku pilviä vaikkapa hääjuhlissa, kun perheen vanhin tytär menee naimisiin.

Eikö olisikin söpöä ja romanttista - ihan niin kuin saduissa, joissa rakkaus voittaa lopulta ja prinsessa saa oman prinssinsä.

Kaaso ja bestman suihkuttelemassa aerosolipulloista minipilviä, kun hääpari saapuu juhlimaan vasta solmittua avioliittoa hääjuhliinsa.

Oltiinpa enkeleistä mitä mieltä tahansa, mutta enkeleillä katsotaan olevan siivet.

Otsikon keksijä varmaan sekoitti rikkinäisessä mielentilassaan pilvet siipiään räpytteleviin enkeleihin.

Voi olla, että voimakas lääkitys aiheutti aistiharhan ja pilvet muuttuivat välillä enkelinäyksi

ja sitten taas enkelinäky muuttui takaisin ihan tavallisiksi pilviksi.

Psykoottinen mielentila ja vahva lääkitys saivat tuon potilaan kokemaan, että pilvet liikkuvat itsenäisesti niissä olevilla siivillä.

Mutta kun oikeasti pilvillä ei ole siipiä tai moottoria – niillä täytyy olla liikuttaja niin kuin vastasyntyneellä vauvalla on lastenrattaat, jota muut sitten työntävät tai vetävät.

Pilviä liikuttaa eteenpäin tuuli, josta voidaan generaattorin avulla valjastaa sähköenergiaa ihmisille.

Miksi me sanomme, että pilvet kulkevat tai menevät eteenpäin tai poispäin, mutta ei koskaan taaksepäin ?

Voivathan ne yhtä hyvin mennä taaksepäin kun ajattelee niiden kulkureittiä tai niiden näkökulmaa.

Ajatus eteenpäin menemisestä johtuu luultavasti siitä, että luonnossa ei taida olla mitään alipainetta, joka imisi pilviä ikään kuin takaisin taaksepäin ja siksi me sanomme, että pilvet menevät tai kulkevat eteenpäin tai poispäin.

Tuo tuuli on myös mielenkiintoinen ilmiö.

Kukaan ei pysty sanomaan mistä se alkaa ja mihin se loppuu vaan ainoastaan milloin se alkaa ja milloin se loppuu.

Ihmiset kutsuvat tuulta myös tuulienergiaksi.

Jos tuuli on energiaa, niin herää mielenkiinto pohtia minkälaista energiaa se on.

Nykytietämyksen mukaan maailmankaikkeudessa vaikuttaa neljä perusenergiaa: painovoima, sähkömagneettinen energia sekä heikko- ja vahva ydinvoima.

Ensimmäiseksi itse olisin taipuvainen pois sulkemaan tuosta neljän joukosta heikon- ja vahvan ydinvoiman, sillä jos tuuli olisi ydinvoimaa, niin kaikki nisäkkäät olisivat kuolleet maapallolta pois radioaktiivisen säteilyn vuoksi jo aikoja sitten.

Joten jäljelle jäävät painovoima ja sähkömagneettinen energia.

Jos tuuli on sähkömagneettista energiaa, niin meillä olisi melkeinpä päivittäin ukonilma.

Niin kuin tiedämme, että ukonilmalla paukkuu ja salamoi ja useimmiten myös samalla sataa vettä, niin voimme pois sulkea ajatuksen, että tuuli olisi sähkömagneettista energiaa.

Tuulihan palvelee meitä myös rauhallisella ja kuivalla säällä.

Tuskin monikaan harrastaisi purjehdusta, sillä olosuhteet olisivat melko kammottavat merellä aina kun tuulee, jos tuuli olisi sähkömagneettista energiaa.

Niin että tämän logiikan perusteella voimme sanoa, että tuuli on painovoimaenergiaa.

Tuulen työntövoimasta tuskin syntyy riitaa kesäisillä terasseilla kaljatuopin ääressä saatikka sitten fyysikkojen keskuudessa.

Tämä energia on yhtä vaaratonta ja harmitonta ihmiselle kuin pastöroimaton maito angorakissalle.

Tuo otsikon keksijä oli kyllä mielestäni syvästi väärässä, kun väitti olevansa liikkumaton.

Tuon liikkumattomuuden kokemuksen selittää psykoosi, jolloin paikalleen jähmettymisen tunteen on aikaansaanut voimakas ja muuttumaton pahan olon tila.

Otsikon keksijän on täytynyt kokea olevansa jonkinlainen trickster-hahmo, joka on ollut sieluntilassa, jolloin ei erota, että on erillinen ja itsellinen olento maailmankaikkeudessa vaan olettaa olevansa erottamaton osa sitä.

Ensinnäkin kun kurkistamme tuon ihmisen ruumiin sisälle, niin siellä tapahtuu koko ajan valtavasti asioita.

Jo heti kun otsikon keksijä on tehnyt johtopäätöksen, että pilvet liikkuvat, mutta hän itse ei liiku, niin hänen aivoissaan on tapahtunut mittaamattomasti näkymätöntä liike toimintaa.

Miljoonat neuronit ovat liikkuneet havainnoitsijan aivoissa ja työstäneet sen johtopäätöksen mikä nyt toimii tämänkin kirjoituksen otsikkona.

Yöllä, kun tuo psykoottinen ihminen on tarkkaillut pimeää taivasta, niin sähkökemialliset impulssit ovat kulkeneet hermoratoja pitkin hurjaa vauhtia edestakaisin.

Informaatiota aivoihin ovat samanaikaisesti syöttäneet niin näkö-, kuulo-, haju-, tunto- kuin makuaistikin.

Eri aistien tuomien viestien perustella aivot ovat tehneet sen tulkinnan minkä ovat tehneet – joskin vääristyneen sellaisen.

Tuskin edes Sveitsin Cernissä sijaitseva kilometrien pituinen hiukkaskiihdytin, jonka avulla fyysikot ja kosmologit etsivät vastausta olemassaolon peruskysymyksiin, pystyy samaan nopeuteen kun ihmisen hermoratoja pitkin kulkevat neuronit.

Joten aivoissa ei tapahdu vain liikehdintää vaan tajuttoman nopeata liikehdintää, jota tapahtui myös tuon otsikon keksijän aivoissa kun hän keksi tuon ajatuksen.

Ihmisen sisällä olevat yksinkertaisemmatkin toiminnot tekevät lakkaamatta työtään.

Keuhkot suodattavat happea ilmasta verenkiertoon, jota sitten punasolut kuljettavat ihmisen eri ruumiinosiin.

Ilman tuota sydämen aikaansaamaa verenkiertoprosessia ihminen kuolee.

Tuo sykkivä lihasmassa on niin keskeinen osa ihmisen elämää, että kun se lakkaa toimimasta niin hetken päästä aivotkin lakkaavat toimimasta.

Silloin yksinkertaisesti ihmisellä on äärimmäisen paha tilanne, silloin yksittäinen ihminen on täysin kaputt – kuollut.

Tuskin on tarpeellista kuvailla tässä yhteydessä enempää ihmisen anatomiaa ja yksittäisten elinten toimintaa, sillä voinemme varmasti olla samaa mieltä, että ihmisen sisällä tapahtuu paljon eri asioita koko ajan.

Kumotaksemme tuon harhaanjohtavan väitteen tai tulkinnan, että ”pilvet liikkuu, minä en”, on vielä hyvä kuvata muutamalla lauseella ihmisen ruumiin ulkoisia toimintoja.

Harva meistä pystyy istumaan pitkää aikaa sellaisessa meditatiivisessa sieluntilassa ja ruumiillisessa lootus-asennossa, että on ensiksi tarkkaan katsottava onko kysymyksessä ylipäätään elävä ihminen vai veistos tai patsas.

Toki mieleltään sairas ihminen voi vaipua katatoniseen tilaan, jolloin hänestä tulee jonkinlainen zombie – hän elää, mutta hänen ruumiinsa on ulkopuolisen muovailtavissa samalla lailla kun esikoululaisten muovailuvahasta voidaan muovailla kaikenlaisia avaruusolioita.

On kuitenkin epätodennäköistä, että olisi vaipunut täysin katatoniseen tilaan juuri sairaalan pihalla.  

Todennäköisempää on, että hänet on seuraavana aamuna löydetty vain istumassa sairaalan pihalla ja karusellimaisesti hokemassa lausetta ”pilvet liikkuu, minä en”.

Jo edellisen luvun viimeisessä lauseessa esitämme olettamuksen, että otsikon keksijä on toistellut tai höpötellyt Lapinlahden sairaalan pihalla hokemaa ”pilvet liikkuu, minä en”.

Hänen suunsa, kielensä ja huulensa ovat tehneet lakkaamatta työtään, kun hänen mielensä on ollut uppoutuneena syvälle psyykeen syövereihin ja hän on vain monotonisesti toistellut otsikkona toimivaa lausetta.

On myös erittäin todennäköistä, että otsikon keksijän varpaat ja sormet ovat ainakin värähdelleet hänen istuessaan yöllä ulkoilmassa pihalla – olettakaamme, että tämä kaikki olisi tapahtunut parhaimpaan kesäaikaan.

Lisäksi hänen päänsä on täytynyt kääntyä katseen mukana ylöspäin kohti taivasta, koska lähtökohtana oli mielikuva, että otsikon keksijä on nimenomaan ollut istuma-asennossa eikä makuuasennossa mikä olisi kyllä voinut olla täysin mahdollista psykiatriselle potilaalle.

Tästä kaikesta voidaan päätellä, että todellisuutta paremmin kuvaileva otsikko olisi ”minä liikun, pilvet ei”…