Toverit, veljet ja sisaret !
Elämä on hankalaa.
Odotin tänään töiden jälkeen linja-autoa pysäkillä.
Luokseni tuli nainen, joka ei selvästi kyennyt huolehtimaan itsestään.
Hän pyysi minulta rahaa, annoin kaksi euroa.
Hän pyysi kaksi euroa lisää, annoin kaksi euroa lisää.
Hän pyysi viisikymmentä senttiä lisää, annoin viisikymmenttiä senttiä lisää.
Nainen jatkoi rahan pyytämistä.
Sanoin, että se oli (4,50 euroa) tällä kertaa tässä.
Nainen pyysi: "Anna Jeesuksen nimessä !".
Ahdistuin ja tunsin terävän viillon sielussani.
Jouduin epämiellyttävän sisäisen dilemman eteen - antaako tuolle laitapuolen kulkijalle lisää rahaa, koska hän pyytää sitä Jumalan nimessä vai jättääkö antamatta, koska silloin kunnioitan omiani rajojani enkä riko itseäni vastaan ylittämällä sisäisen rajalinjani minän ja tuon naisen välillä ?
Koin ambivalenssia, koska velvollisuuteni on auttaa lähimmäistä, mutta toisaalta en halua tulla höynäytetyksi vain koska vedotaan uskontoni korkeimpaan auktoriteettiin.
Onneksi ulospääsytie tuosta tilanteesta löytyi kuin itsestään.
Kysyin tuolta kassialmalta mitä hän oikein tahtoo.
Seuraavaksi hän ilmoitti: "Osta minulle ruokaa !".
Vastasin: "OK, ostan sinulle ruokaa".
Lähdimme yhdessä vaeltamaan naisen toiveiden mukaisesti kohta lähintä Hesburgeria.
Matkalla nainen vielä tivasi voinko antaa hänelle 20 euroa.
Sanoin, että en ole rikas ja ostan sinulle ruokaa.
Niinpä menimme yhdessä Hesburgerin tiskille ja tämä tilanneystäväni tilasi itselleen ison burgerin ja kahvin.
Ilmoitin naiselle, että nyt sinulla on ruokaa, sanoin hänelle hei ja juoksin linja-autoon.
Asia jäi vaivaamaan minua !
Ei ole ole mustaa eikä valkoista, on vain harmaata, jonka keskellä me joudumme sisäisesti hapuilemaan yksin ilman tarkkoja koordinaatteja, niin kuin tuo kassialma joutuu vaeltamaan yksin realimaailmassa tietämättä mihin vaeltaa.
Nainen oli sairas ja oikeustoimikelvoton, minä ainakin toistaiseksi olen oikeustoimikelpoinen ja toistaiseksi vähemmän rikki.
Näkymätön raja välillämme kuitenkin oli kuin hatara hämähäkinverkko.
Elämä on epämiellyttävää - ainakin ajoittain.
Elämä on hankalaa.
Odotin tänään töiden jälkeen linja-autoa pysäkillä.
Luokseni tuli nainen, joka ei selvästi kyennyt huolehtimaan itsestään.
Hän pyysi minulta rahaa, annoin kaksi euroa.
Hän pyysi kaksi euroa lisää, annoin kaksi euroa lisää.
Hän pyysi viisikymmentä senttiä lisää, annoin viisikymmenttiä senttiä lisää.
Nainen jatkoi rahan pyytämistä.
Sanoin, että se oli (4,50 euroa) tällä kertaa tässä.
Nainen pyysi: "Anna Jeesuksen nimessä !".
Ahdistuin ja tunsin terävän viillon sielussani.
Jouduin epämiellyttävän sisäisen dilemman eteen - antaako tuolle laitapuolen kulkijalle lisää rahaa, koska hän pyytää sitä Jumalan nimessä vai jättääkö antamatta, koska silloin kunnioitan omiani rajojani enkä riko itseäni vastaan ylittämällä sisäisen rajalinjani minän ja tuon naisen välillä ?
Koin ambivalenssia, koska velvollisuuteni on auttaa lähimmäistä, mutta toisaalta en halua tulla höynäytetyksi vain koska vedotaan uskontoni korkeimpaan auktoriteettiin.
Onneksi ulospääsytie tuosta tilanteesta löytyi kuin itsestään.
Kysyin tuolta kassialmalta mitä hän oikein tahtoo.
Seuraavaksi hän ilmoitti: "Osta minulle ruokaa !".
Vastasin: "OK, ostan sinulle ruokaa".
Lähdimme yhdessä vaeltamaan naisen toiveiden mukaisesti kohta lähintä Hesburgeria.
Matkalla nainen vielä tivasi voinko antaa hänelle 20 euroa.
Sanoin, että en ole rikas ja ostan sinulle ruokaa.
Niinpä menimme yhdessä Hesburgerin tiskille ja tämä tilanneystäväni tilasi itselleen ison burgerin ja kahvin.
Ilmoitin naiselle, että nyt sinulla on ruokaa, sanoin hänelle hei ja juoksin linja-autoon.
Asia jäi vaivaamaan minua !
Ei ole ole mustaa eikä valkoista, on vain harmaata, jonka keskellä me joudumme sisäisesti hapuilemaan yksin ilman tarkkoja koordinaatteja, niin kuin tuo kassialma joutuu vaeltamaan yksin realimaailmassa tietämättä mihin vaeltaa.
Nainen oli sairas ja oikeustoimikelvoton, minä ainakin toistaiseksi olen oikeustoimikelpoinen ja toistaiseksi vähemmän rikki.
Näkymätön raja välillämme kuitenkin oli kuin hatara hämähäkinverkko.
Elämä on epämiellyttävää - ainakin ajoittain.
